Voihan pussukka sentään. Oon tässä muutamana iltana kokeillut ja erehtynyt ja menettänyt hermoni kun olen yrittäny tehdä kolikkokukkaroo. Semmosta siis vähän niinku tuossa aiemmassa postauksessa kerroin, mihin tulee semmonen metallinen kukkaronsuu. No se vaan ei niinku millään tuumannu onnistua. Möin jo olemattomat maani kun ei onnistu. Ideoita ja taitoa olis vaikka miten mutta toteutus ontuu. Ompeleminen ei todellakaan oo koskaan ollu mun vahvin laji, mutta kai sitäkin vaan tarvii harjotella. Harjotus tekee mestarin, on joku joskus sanonu. Siinäkin sanonnassa taitaa olla perää. En siis vielä luovuta senkään projektin suhteen. Mutta ajattelin että kokeilen välillä jotain muuta ja tein tämmösen vetoketjullisen pussukan. Ja ,lord behold, sehän onnistui. Ei siitäkään nyt sentään täydellinen tullu mutta aivan riittävän hyvä. Sen verran oikasin tässä harjotuskappaleessa että ompelin vuoren suoraan tohon päälikankaaseen kiinni jotenka tossa näkyy pieni reuna nyt tuon vetskarin juuressa pussin sisällä. Ei haittaa. Seuraavaa varten sitten teen ihan reseptin mukaan vuorenkin niin johan on.
Muuten tänään on käyty Kalajoella Timon mummulla ja pappalla kylässä, ennen ku taas lähtevät toiseen kotiinsa Ruotsin maalle. Kotimatkalla tiellä poukkoili kettu repolainen. Söpö oli ku mikä ja pinko takas mettään, toivottavasti nyt pysyyki siellä ettei jää auton alle. Oli muuten mielenkiintosta tuossa taannoin kun Timon mummu ja pappa ja meidän äiti ja isi (ovat keskenään melkeen saman ikäsiä) tapasivat ja alkovat jutteleen ja löyty niin hirveesti tuttuja ja melkeen sukulaisia, että jouduin sanoo että lopettakaa jo ennen ku selviää että Timo ja minä ollaan sukulaisia. :) No semmosta ei ainakaan vielä oo onneks selvinny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti